Huh, huh. Muutimme juuri mieheni kanssa yritykseni varaston uusiin tiloihin ja kyllähän oli urakka. Pienimmät tytöt oli mukana ja onneton kun otin mehupullot ja piparia ajankuluksi, niin sitten käytiin urakalla mettäpissalla, jos ei muuten niin ainakin siskon seuraksi, tietenkin. Ja sitten tuli juostua vauhdilla ja polvet oli kumpaisella auki. Mutta urakka tuli tehtyä, jotain pientä jäi enää huomiseksi + tietenkin tavarat pitäisi saada hyllyihin jollakin aikajänteellä. Toivotaan, että ei suurempia tilauksia ihan heti tulisi...
Tänään jäi pikkuneidiltä päiväunet väliin ja niin kuin uhosin päivällä, että tänään ollaan ajoissa nukkumassa, mikä meillä tarkoittaa seitsemää illalla, niin eikös se kello kuitenkin mennyt yli kahdeksan. Ensin vietiin varastokeikan jälkeen Sipriinan koulukaveri kotiin ja siellä jäin jälleen kerran hänen äidin kanssa suustani kiinni ja mies halusi vielä käydä tontilla ja kuinkas ollakkaan jäin taas suustani kiinni. Kävin naapurissa keskustelemassa vuokrakämpän katsomisesta koska he muutavat siitä omaan taloon juhannuksen jälkeen ja me saamme sen 1.7 alkaen. Asunto on noin 50m päästä rakennuksestamme! Mieletön säkä. Emme olisi muussa tapauksessa mihinkään vuokralle lähteneet, mutta kun vierestä asunto saadaan, niin tilaisuutta ei voi jättää käyttämättä. Sipriina aloittaa 2.luokan syksyllä ko. koulussa, joten kaikki loksahtaa paikoilleen. Toivottavasti vielä saamme nykyisen talon pian kaupaksi. No, siitä lähtiessäni viereisellä tontilla naine alkoi viuhtoa ja hymyillen tuli kohti, ja voi että, rouva oli eräs johon tutustuin äiti-lapsi kerhossa jossa olin pitämässä viime syksynä esittelyä. Aivan ihana ihminen ja he olivat nyt saaneet tontin ja heillä on meidän pikku tyttöjen ikäiset tytöt. Taas kerran emme voineet mieheni kanssa muuta kuin huokaista kuinka onnellisiä olemme kun pääsemme muuttamaan ko. alueelle. Aivan ihania ihmisiä naapureina, koulu- , pururata- luistelu- ja pallokenttä vieressä ja lapsia joka talossa 2- . Laskimme että lapsia alueella on ainakin 40. Niin eikä pidä unohtaa toisten isovanhempien lähellä oloa. Heillekään ei ole kuin vajaa kilometri matkaa. Sen verran, että ei ihan joka hetki ole vieressä, mutta kuienkin lähellä.
Sain eilen perheellemme kutsun Sisiliaan viinitarhoille. Ystäväni Ricardo, jonka tapasin englannissa kielikursseilla on viinitilallisen poika ja koska mieheni on mukana Suomessa viinibisneksessä meillä riittää keskusteltavaa. Mielenkiinnolla odotan, alkavatko he tehdä bisnestä Ricardon perheen kanssa. Olimme suunnitelleet juuri matkaa ensi kesäksi pohjois-Italiaan tapaamaan kämppistäni Englannista Orianaa, mutta saa nähdä muuttuuko matkan kohde etelämmäksi. Katsotaan...
Huomenna on jännä päivä, koska Sipriina saa ensimmäisen kevättodistuksen. Sipriinaa jännittää saako hän stipendin, sillä yksi luokalta tulee sen saamaan. Yritimme puhua että ei se stipendi ole tärkeintä vaan tärkentä on että on tehnyt vuoden aikana parhaansa ja on tyytyväinen itse omaan kouluvuoteensa. Hyvinhän sipriinalla on mennyt kaiken kaikkiaan. Tänäänkin toi kotiin matikan kokeen, missä tulos 29+/30. matikka on ollut hänen lempilajinsa alusta asti ja siitä on tullutkin hyviä arvosanoja.
Mökkivuorotkin on tänään sitten jaettu pikkutyttöjen toimesta. Soosa ilmoitti lounaalla, että hän ei mene futiskouluun vaan lähtee uimakoulun jälkeen ekana mummon ja papan mökille. Sitten voi tulle Sipriina ja sen jälkeen Vipsu, jokainen vuorollaan. Vipsu kyllä yritti säestää vieressä että hän tulee Soosan ja Sipriinan kanssa, mutta isosisko ei ollut kuulevinaan vaan ilmoitti menevänsä yksin.
Katsotaan nyt mitä tulee, sillä hänen mökkireisulleen osuu kummipoikamme ja soosan hyvän ystävän synttärit.....