Blogiaikaan siirtyminen

Tänään minäkin ajattelin siirtyä blogiaikaan ja niinpä perustin oman blogin. En tiedä kauanko jaksan / muistan tänne kirjoitella, mutta vakaasti olen tällä kertaa näin päättänyt.Aika näyttää... Olen aloitellut päiväkirjaakin koko ikäni useampia kertoja, mutta aina se kirjoittaminen on lopulta loppunut. Mutta ken tietää jospa nyt jaksaisin... Aika vain on rajallista kolmen lapsen (1999, 2002, 2004) kanssa, sen kaikki lapsiperheen arkea pyörittävät varmasti tunnustavat. Lisäksi oman yrityksen pyörittäminen vaatii omat panostuksensa ja aikansa. Ja kun vielä yö ei ole minun aikani tehdä töitä niin silloin todellakin aika on rajallista.
Ja jotta elämämme ei olisi liian tasapaksua aloitimme maaliskuussa mieheni kanssa omakotitalon rakentamisen. Aina pitää olla jotain projektia menossa.Tämän ovat kokeneet todeksi ystävämme jotka kolmannen raskauden aikana totesivat, että mitäköhän keksin nyt äitiysloman aikana (edellisellä kerralla aloitimme nykyisen talomme rakennussuunnitelmat) ja ensimmäisellä äitiyslomalla en malttanut pysyä kotona vaan kävin lapsemme kanssa tiukasti töissä kaikissa mahdollisissa kokouksissa ja rekrytointitilaisuuksissa. No nyt äitiysloma venyi hoitovapaaksi ja samalla tuli tehtyä uusi yritys sekä tämä taloprojekti. Mieli on valitettavasti oikeasti vallaton ja aina pyörii uusia ajatuksia päässä. Koskahan löytyisi tasapaino ja antaisin vaan olla niin kuin kaikki on, enkä suunnittelisi tulevaa vaan eläisin päivän kerrallaan sellaisena kuin se on. Ilman suunnitelmia. Näin päätin kun jäin kotiin kolmannen lapsen kanssa, mutta kuinkas kävikään ....
Niin kuin vanhassa laulussa sanotaan: "Tuuliviiri vallaton, mun sydämeni on. Tuulen teitä vaeltaa se nyt haluaa .... " Kohdallani vain tuo sydän voisi olla mieli, sillä sydämeni ei onneksi enää ole vallaton, vaan rakkaus on löytänyt jo paikkansa. Mutta niin kuin niin useat ovat sanoneet, että en olisi minä jos mitään projekteja ei olisi työn alla :)